keskiviikko 27. tammikuuta 2016

ERILAISUUS HAASTAA OHJAAJAN JA KOHTAAMINEN OPETTAA



  Ohjausalan opiskelijat ja toiminnalliset ohjausmenetelmät 
kotoutumisen tukijoina

”Sydän edellä mennään ja muistetaan, että kyseessä on aina ihminen.”  Osalle opiskelijoistamme tämä erityisopettajan lause on iskostunut mieleen. Ja tätä lausetta Kulttuurien kohtaamisen opintopäivien kohdalla voi jatkaa, että ”… ja sitten kulttuuri.” 

Kulttuurien tuntemus ja tietämys sekä ohjaus ovat asioita, jotka yhdistävät ohjausalaa opiskelevia niin Liikunnanohjauksen peruskurssilaisia, Koulunkäynnin ja aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjauksen ammattitutkintoa kuin Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkintoa oppisopimuskoulutuksena opiskelevia. Ja näillä opinnoilla aloitin kevätlukukauden 2015 heidän kanssaan. Opiskelijat tiesivät ennalta, että kaksi ensimmäistä viikkoa sisältää sekä ”koulunpenkillä istumista” että toiminnallisia opintoja kuin myös sen, että he työskentelevät usean eri opiskelijaryhmän kanssa, joita eivät tunne hyvin entuudestaan. Lisäksi he tiesivät, että ohjaavat  perusopetuksen valmistavan opetuksen lapsia ja maahanmuuttajakoulutuksen aikuisopiskelijoita. 

”Mulle uusi kohderyhmä aikuiset maahanmuuttajat.”

Opintojakson alussa hitsattiin tietoisesti kolmen eri opetusryhmän opiskelijoita heittäytymään ja toimimaan uusien opiskelijakavereiden kanssa eri aiheiden, luovuuden ja ilmaisun parissa. Näissä opettajina toimivat Opiston opettajat ja tutut tuntiopettajat. Päivien aikana perehdyttiin alaan ja ohjaukseen, mutta ensisijaisesti tehtiin matka itseen ja omaan tapaan toimia. 

”Sai tehdä paljon uusia juttuja ja oli niin erilaista mihin on tottunut. 
Pääsi heittäytymään ja löysi itsestään ihan uusia puoliakin.”

Torstaina, jolloin avattiin kulttuurien kohtaamista ja kommunikointia opetuksessa, havaitsin, että opiskelijat tiedostivat erilaisuuden niin oman kuin ohjattavien. He suhtautuivat myönteisesti ja luontevasti siihen, että tulevilla ohjattavilla on takuulla erilainen kokemus ihmisistä, perheestä, työstä, oppimisesta, ohjauksesta ja opiskelusta kuin heillä Suomen kansalaisina ja suomalaisessa koulujärjestelmässä opiskelleena. Opiskelijat eivät voineet myöskään tuudittautua, että tulevat ohjattavat ovat ”he” vaan opiskelijat tiedostivat, että ohjattavat tulevat eri kulttuureista ja asiat vaihtelevat kulttuureittain – olemmehan mekin erilaisia ja omaamme eri tapoja.

”Oli jonku verran ennakkoluuloja aiheista, mutta ne osottautui turhiksi.”

Päädyimme muodostamaan tiimit ja toimimaan tiimeinä, jotta jokainen opiskelija sai valjastaa käyttöönsä kykynsä, taitonsa, aiemmat kokemuksensa ja tietonsa. Oli hienoa myös seurata, että opiskelijat eivät lähteneet etsimään vain eroja vaan miettivät, mitkä asiat yhdistävät. Näin syntyivät ohjaustoiminnat mm. laululeikit, nuotiopannukahvit, lätyt, kisailut, puvut sekä innostus ja ilo. 

 
”Kun on monta ryhmässä, niin tulee monta eri ehdotusta tekemiseen sekä jokaisella oma vahvuutensa, mitä käyttää. ”

”Meillä oli todella toimiva tiimi, johon kaikki sitoutuivat täysillä mukaan.”

”Perjantai oli tosi onnistunut meidän tiimillä ohjaus, jossa oli ihan mahtavat puitteet; kalamajassa tulet ja pannukahvit, sekä lätynpaistoa ja ulkona jalkapalloa ja köydenvetoa.”

Palautteiden pohjalta opiskelijoidemme isoimpia oivalluksia oli ollut se, että kulttuurien kohtaaminen ja toiminnalliset ohjaustilanteet ja sitä kautta erilaiset kokemukset ja näkemykset keskusteltavista asioista lisäsivät sekä ohjattavien että heidän tietoa ja ymmärtämystä kulttuurien välillä. Esimerkiksi Lumitiimin jäsenet kertoivat Kemin maahanmuuttajakoulutuksen opiskelijaryhmälle koulutuksellisista eroista omien kokemustensa kautta. Esille tuli hienosti suomalaiseen koulutukseen liitettävät aloitteellisuus, vastuullisuus, vuoropuhelu ja yhteistoiminnallinen oppiminen.

  
"Sisälsimme ohjaukseen laululeikkejä, vähän liikunnallisempaa leikkiä ja askartelua. Saimme kaikki ohjata jotain, ja tunti oli todella mukava ja mielenkiintoinen. Lapset olivat todella reippaita, vaikka eivät välttämättä kaikkea ymmärtäneetkään mitä sanoimme.”

”Huomasin välillä että vaikka kuinka yrität olla duktina niin silti sitä murretta tuli aina välillä puhuttua. Onneksi lapset eivät huomanneet.”

”Kerroin myös meidän koulutuksesta liikunnanohjauksen peruskurssista ryhmäläisille ja olivat kiinnostuneita ja esittivät kysymyksiä. Muutenkin oli mukava jutustella heidän kanssaan.”

”Ohjelmaa oli sopivasti. Loppua kohti meidän tiimiläiset olivat rohkeasti keskustelemassa ohjattavien kanssa. Tällaisa vaan lisää.”

Nyt kohdattiin ja ohjattiin vain yhtenä päivänä, mutta opiskelijoiden mielenkiinto toimia monikulttuurisissa opiskelu- ja työympäristöissä lisääntyi. Samalla myös he tiedostivat sen, että mikäli aikaa olisi enemmän, niin vuorovaikutuksen ja kohtaamisen areenoilla siirrytään haasteellisimmille alueille esimerkiksi uskonnollisuus ja politiikka. Nyt saatiin ohjauksissa olla pitkälti omilla mukavuusalueilla ja ohjattavat ottivat kaiken ilolla vastaan. Ohjaavana opettajana totean tähän, että ”haittaaks’ se?”. Koen, että opiskelijoidemme on hyvä lähteä tästä laajentamaan omaa tietämystä ja tutkiskella asioita, tilanteita ja ajattelun kulttuurisidonnaisuutta uusista näkökulmista käsin esimerkiksi työssäoppimisjaksolla. 

Ohjaavana opettajana jää hyvä mieli siitä, että opiskelijoiden asettama tavoite toteutui ja valitut ohjausmenetelmät ja ohjaukset tukivat sekä ohjattavien kotoutumista vaikkapa pienestikin esimerkiksi kielenkehitystä ja osallisuutta sekä ohjausalan koulutusten tietämystä kuin PPOn opiskelijoiden oppimista.  
Ohjaustoiminnot tai toimintamallit eivät ole uusia ohjausalan ammattilaisille, mutta opiskelijoillemme tämä oli ensimmäinen tiimityönä toteutettu eri kulttuurien kohtaamiseen liittyvä oppimis- ja ohjaustilanne – ja tekstiin sisältyneet lainaukset kertovat niin tiimityön kuin ohjauksen sujuneen hienosti - upea ohjaajaporukka ja isot sydämet! 
Iso kiitos tiimiohjausten onnistumisista kuuluu myös opettajille, jotka osallistuivat viikkojen opetukseen ja opettajille, jotka toivat tai mahdollistivat ohjaukset luokissaan. Erityiskiitos myös ohjattaville - te teitte päivästä unohtumattoman! 

”Opiskelijat tykkäsivät, erityisesti aamun ohjelmasta. Kisailuista, pannukahveista ja letuista jäi kaikille iloinen mieli. Erityisesti open näkökulmasta lämmitti teidän opiskelijoiden avoin ja hieno suhtautuminen ja tekemisen meininki. Saimme erittäin hyvää tietoa eri opiskelulinjoistanne ja opiskelijan arjesta juuri kahvittelun lomassa. Meidän opiskelijat kyselivät ja teidän opiskelijat vastasivat selkeästi ja selittäen. Tunnelma oli vapaa ja näin tieto tuli rennosti juttelun lomassa.” (Maahanmuuttajakoulutuksen opettajan ja opiskelijaryhmän palaute)
 
 
Laiinaukset koottu tämän kokeneiden kirjoituksista. Kirjoittaja: Jaana Karjalainen, opettaja.

perjantai 1. tammikuuta 2016

Meistäpä tulee nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia!



Meistäpä tulee nuoriso- ja vapaa-ajanohjaajia!


Alle vuoden päästä meistä tulee kasvatus- ja ohjausalan ammattilaisia. Useimmat meistä ovat stressaantuneita mutta samalla erittäin innoissaan viimeisestä opiskeluvuodesta. Vaikka deadline painaa päälle, silti jokainen meistä painaa täysillä loppuun asti ja antaa kaikkensa, että kesäkuussa meidät voidaan päästää isoon uuteen maailmaan, työelämän pariin. ”I will survive”, niin kuin Gloria Gaynor laulaa.
Täällä Torniossa, Peräpohjolan Opistolla opiskellessamme monesta meistä on kasvanut vastuullisia, tunnollisia ja etenkin ammattitaitoisia nuoria aikuisia. On loistava huomata, kuinka meihin vanhimpiin opiskelijoihin luotetaan. Luottava ja kannustava opiskeluympäristö on antanut varmuutta jatkaa sitä, missä me olemme hyviä. Opettajat, nuorisotoimi ja monet muut tahot näkevät meissä potentiaalia, lähes valmista ammattimaisuutta, vaikka monet meistä vähättelevät itseänsä peilin edessä ja miettivät, valmistunko ikinä? Osaanko minä oikeasti hoitaa homman? Tuleeko minusta ikinä niin hyvää ohjaajaa kuin heistä, jotka ovat meitä olleet ohjaamassa? Kun kohotamme katseemme ylös ja katsomme meitä kokeneempia ja vertailemme itseämme heihin, nuo ajatukset pyörivät useilla mielessä. Mutta kun katse ylhäältä vastaa hymyilevällä ja positiivisella ilmeellä, sekä parilla kannustavalla sanalla, on tuo tunne hieno. Itsevarmuutta antava ja virheistä opettava ympäristö on saanut meistä meitä. Näin intiimin ja sosiaalisen kasvatus- ja ohjausalan opiskelija kasvaa kuin silmissä siitä 16-vuotiaasta ensimmäisen vuoden opiskelijasta kokeneeksi ja esimerkilliseksi aikuiseksi.
Viimeinen vuosi on jokaiselle jollain tavalla kriittistä aikaa. Silloin on tosi kyseessä, eikä silloin ole suotavaa hellittää ja löysiä omaa rytmiä. Silloin pitää antaa kaikkensa ja todistaa, että minusta on tähän. Varsinkin nyt uuden opetussuunnitelman myötä on jokaisella meidän luokkalaisella, ja varmasti muillakin opiskelijoilla jotka ovat viimeisellä vuodella, paineet kasvaneet. Enää ei kirjoiteta keväällä opinnäytetyötä, vaan meidän pitää koota portfolio ammatillisesta osaamisestamme koko kolmen vuoden ajalta. Näin viime metreillä alkaa jokainen vaivaamaan päätä, ”kuinka voin mitenkään muistaa asioista ensimmäiseltä vuodelta, siitä on jo yli kaksi vuotta kun tämä koulutus alkoi”.  Myös siirtyminen opintoviikoista osaamispisteisiin uuden opetussuunnitelman mukaan on herättänyt monessa meissä ristiriitaisia ja epäileviä tunteita. Tuttu ja turvallinen käytäntö on muuttunut uudenlaiseen tapaan, joka totta kai voi monia meitä pelottaa. Mutta tämä on meidän tilaisuus näyttää, kuinka osaamme kuin lennosta jättää vanhan ja turvallisen rutiinin. Voimme näyttää, kuinka hyvin osaamme sopeutua uusiin tilanteisiin. Sen takia tällä tapahtuneella on omat hyvätkin puolensa.
Vaikka tämä viimeinen vuosi on todella hektistä ja kiireistä aikaa, on silti upea tajuta että kohta me olemme valmiita työelämään. Aina on pieni tulevaisuuden pelko, mitä tapahtuu sen jälkeen kun valmistun? Siitä jännityksestä huolimatta jokainen meistä haluaa nauttia viimeisestä vuodesta täysillä ja luoda unohtumattomia kokemuksia. Kokemuksilla jokainen meistä elää ja oppii.


Meidän viimeinen vuosi on toimintaa täynnä. Useat kurssit ovat täynnä käytännönharjoitteita ja luottavaisin mielin meidät päästetään ohjaamaan erilaisia ryhmiä. Esimerkiksi Torniossa järjestettävä joka vuotinen Täyskäsi- ryhmäytys on yksi näitä kursseja, jossa pääsemme suoraan työkentälle. Täyskäsi on toimintakokemusmenetelmiin perustuva toiminto, jossa uudet seiskaluokkalaiset saavat koulupäivän mittaisen ohjatun ryhmäytymisen, sekä syksyllä ja seuraavana keväänä vielä jatkopäivät. Mukana järjestämässä on joka vuosi Tornion nuorisotoimi, Tornion seurakunta sekä Peräpohjolan Opiston viimeisen vuoden opiskelijat. Täyskäsi ja muut samankaltaiset toiminnot, sekä tietenkin työssäoppimisjaksot ovat erittäin hyviä tapoja oppia lisää ohjaamisesta. Omat ohjauskokemukset lisääntyvät, sekä käytännössä opettelu on loistava tapa päästä hyödyntämään ja opettelemaan teoriatunneilla opittuja asioita aidoissa toimintaympäristöissä.
Portfolioista, viimeisistä työssäoppimisjaksoista, tapahtumista ja kursseista ja kaiken tämän myötä tulleesta stressistä huolimatta, haluamme jokainen nauttia täysin siemauksin elämämme yhdestä upeimmasta ajasta, opiskelusta ja oppimisesta.



Kirjoittaja on Peräpohjolan Opiston kolmannen vuoden nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaopiskelija
Oona Yrjänheikki Rovaniemeltä
Kuvat: Markku "Lusku" Lukkariniemi

Teksti julkaistu Nuorisotyö 5/2015 lehdessä